Miten nÀin ulkopuolisena nÀkisin kokoomuksen kannatuskuplan puhkeamisen.
Puolue on aina mainostanut leveitÀ seiniÀ ja korkeaa kattoa. NÀin on ollutkin. Puolue on rytkytellyt menemÀÀn kaksilla rattailla aina rinta rinnan. Jossain kohden vain vasemman laidan rattaat ottivat kiriÀ ja oikealla olevista alkoi kyytilÀiset tippua.
TÀmÀn huomaa nykyisestÀ menosta, koska jÀljellÀ on enÀÀ sinipuna myönteinen meininki. PÀÀtökset perustuvat pitkÀlti vihreistÀ lainattuihin ja brysselissÀkin tanssitaan pitkÀlti vasemman tahtiin. Kuvioon kun lisÀtÀÀn demareista loikanneita sinipuna lobbareita kuten Jungner niin puolueen edustajien ulostuloista ei ole oikeistolaisia nÀkymyksiÀ kuin muistoksi. Muutama harva jaksaa vielÀ liputtaa oikeistoa, mutta nÀiden sanoma hautautuu toissijaisen ilmastohuutelun ja sinipuna hehkutuksen alle.
Ei siis ihme, ettÀ moni siirtyy oikeasti oikeistolaisempiin puolueisiin tai puolueeseen, jos tarkkoja ollaan. Oikeistohan tÀssÀ maassa on aika marginaalinen ilmiö. TÀmÀn seurauksena kokoomus nÀyttÀytyy enÀÀ erivÀrisenÀ demarina, jota moni vÀlttÀÀ ÀÀnestÀmÀstÀ. MitÀÀn takeita tulevaisuuden suunnasta kun ei ole.