Päivittäinen muistutus siitä, että kasvuttomuus ei ole seurausta vain Nokian romahduksesta, Euroopan velkakriisistä, koronapandemiasta tai "globaalin kasvun imun" odottelusta. Pikemminkin kyse on kannustimien vääristymisestä, loputtomasta kaikkialle ulottuvasta valtioinfektion aiheuttamasta jäykkyydestä ja status quon palvonnasta ja poliittisista valinnoista, joiden seurauksena yrittäjyys lamautunut ja tuottavus ei ole kasvanut. Julkisesti ollaan kovin huolissaan tuloeroista ja varallisuuseroista, vaikka käytännössä kyse on Suomessa siitä, että osa vain köyhtyy toisia hitaammin. Kun kaikki lopulta yritetään tasata, ei seuraavalle kasvupyrähdykselle välttämättömiä varallisuusmassoja ehdi merkittävästi kertyä edes yhdessä sukupolvessa (tai ylisukupolvisesti). Lopuksi yritys myydään ulkomaille, kun Suomesta ei löydy pääomia ja/tai kiinnostusta. Tytäryhtiötalous on valittu tie. Ajattelisi, että kasvu syntyy ennen kaikkea yksityisten yritysten menestyksen kautta. Suomessa kannustimet ovat jo rapautuneet, jonka seurauksena "liiallinen riskinotto ja työnteko ei selvästi kannata. Kenellä on halu palkata ja investoida, kun riskin ja tuoton suhde heikko? Miksi vaihtaa "liikaa" vapaa-aikaa työhön, kun verotus ei siihen kannusta? Pääoman kertyminen on hidasta ja tuotteliaimpien ihmisten osuus, jotka voisivat (ja haluavat) ottaa (yrittäjä)riskiä, on pienessä populaatiossa jatkuvasti pienempi (ja tämän takia myös huudetaan valtiota apuun). Valtio kuppaa kaikkialta niin paljon välistä ja ulottaa lonkeronsa jokaiseen yhteiskunnan kerrokseen, joten ei ihme, että Suomi on näivettynyt. Liikkumavara vain kaventuu, joten vaikka julkisia palvelulupauksia on paljon, ne näivettyvät kaiken muun mukana. Sieltä täältä leikkaamalla ja veroprosentteja sinne tänne hieman säätämällä tilanne ei helpota. EU:n luoman sisämarkkinan, yhtenäisemmän sääntelypohjan ja euron piti luoda kasvulle edellytyksiä, mutta lopputulos on ollut lähes 20 vuotta jatkunut lamaannus. Julkiset menot paisuvat, palvelulupaukset laajentuvat, nettomaksajia entistä vähemmän, jokaiselle erityisintressiryhmälle löytyy perustelut (vrt. loputon vääntö yritystuista) ja verotus kaikilla tasoilla kiristynyt jatkuvasti, joten ei ihme, että kasvun taikakaava ei toimi. Valtio on lapannut rahaa loputtomasti kaikkialle: infraan, koulutukseen, vihreään siirtymään, eu(ro)maiden lepyttelyyn jne. Koronapandemian vihreän elvyttelylepyttelypaketin piti olla piristysruiske ja siunata meitä loputtomalla viennin kasvulla, mutta se(kin) meni vihkoon. Ei pitänyt änkyröidä, koska se ei ollut Suomen etujen mukaista. Solidaarisuuspääomaa pitäisi olla paljon, joten miksi kasvua ei näy? Miksi yritykset eivät näe Suomessa mahdollisuuksia? Aikamoisessa juntturassa ollaan ja takana pian menetetyt kaksikymmentä vuotta, mutta nyt on tärkeää pitää kiinni siitä, että ei tehdä mitään liian rohkeaa. Yhteisessä veneessä ja sitä rataa.

Vierailin BTC Helsinki 2026 tapahtumassa, hyvä keskustelu Bitcoin - vaikuttajien kanssa! Daniel Batten Stephan Kinsella Adam Back Remu Karhulahti Martti Malmi

Woke 2.0 on parempaa wokea. Vielä woke 1.0:n aikaan organisaatiot eivät voineet vain HR:n, viestinnän ja keskijohdon kautta ostaa työpajoja tai järjestää potkuja epämiellyttäville taantumuksellisille. Muutama vuosi sitten tiedostavampien piti myös ostaa moraalista legitimiteettiä ulkopuolisilta järjestöiltä, näkyä oikeissa kulkueissa ja varmistaa logonsa oikealle taululle. Kyse on ollut myös eräänlaisesta suojelurahasta. Woke 2.0 on institutionaalisesti paljon kiinnostavampi, koska tietysti arvopuhe säilyy, mutta rahavirta saattaa suuntautua johonkin ihan muualle.

Nyt puhutaan isosta pöydästä.

Nyt vasta? Meidän hallintohimmelöinnin erikoisuus on, että ilmeinen tosiasia muuttuu todeksi vasta sen jälkeen, kun himmeli on istutettu syvälle ja pultattu peruskallioon. Kauan aikaa ollut tiedossa, että väestö vanhenee, pienenee ja harvenee. Erikoissairaanhoito vaatii mittakaavaa ja kytkyä tutkimukseen yliopistokaupunkien kautta. Osaaminen väistämättä keskittyy. Kiinteät kustannukset eivät katoa minnekään. Piti kuitenkin saada iso määrä alueita, joilla on omat erityislaatuiset valtuustot, johtamisrakenteet, hallinnot, lobbarijärjestelyt ja kaikille omat poliittiset reviirit. Nyt virkamies puhuu "[sote]uudistuksen toisesta vaiheesta", vaikka systeemikyberneettisesti optimoidun järjestelmän piti olla lähellä täydellistä ja asioita ei pitänyt lähteä muuttamaan liian nopeasti. Toisen vaiheen sijaan pitäisi puhua saneerauksesta. PS. Nykymallia ei voi "uudistaa", koska sen ytimessä päätösvalta, rahoitusvastuu ja paikallinen poliittinen intressi eivät lopulta kohtaa.

Hyvä tapahtuma! @btchelevent Huomenna jatkuu.

Tietäjät tietää.

Velkajarrun pohjimmainen lupaus finanssipolitiikan sääntönä oli rajoittaa poliittista harkintaa juuri silloin, kun (automaattisesti kasvavien) menojen puolustaminen on vaalien pian koittaessa paljon mukavampaa kuin etsiä kestävät keinot rahoittaa edes nykyinen rakenne. Tulevalla hallituksella on aina nykyistä vahvempi kannustin tyydyttää nykyiset tarpeet kuin tarkastella täysin abstraktia vuoden 2040 velkasuhdetta. Nyt pitkän aikavälin finanssikuri törmää lyhyen aikavälin tulonsiirtoihin, palvelulupauksiin ja eturyhmien vaatimuksiin, joten hyvin abstrakti tulevaisuus menettäää nopeasti merkityksensä. Tulevaisuuden ihmisillä ei ole sanavaltaa nykyhetkessä, mutta nykyhetken loputtomilla eturyhmillä on. Velka ratkaisee nykyhetken ja tulevaisuuden sukupolvien epäsymmetrian muuntamalla tulevan veropohjan nykyiseksi kulutukseksi. Se on eräänlainen aikakone: huomisen kapasiteetti kulutetaan tänään, koska nyt tulee tulevaisuusinvestointeja! Kaikkeen tarvitaan aikaa.

Harva tajuaa.

Missä olit, kun yhdellä bitcoinilla sai 47 iPhone 18 Pro Maxia? Trendi on selvä. PS. Oikealla puolella bitcoinin hinta on mukavuussyistä jaettu 10:llä, jotta se mahtuu samaan kuvioon. PPS. Alkuperäinen idea Incrementumin iPhone/kulta-vertailusta.

Tässä olisi voinut tarkastella esimerkiksi instituutioita, vaalisalaisuutta, yhteisöpohjaista poliittista mobilisaatiota ja sitä, miten ryhmäsolidaarisuus vaikuttaa äänestyskäyttäytymiseen. Mikä on jutun kärki? Kyse yhtäkkiä vaalivilppiepäilyjen paikallisissa aiheuttamista tuntemuksista ja leimoista Nyt ei oikeastaan edes tarvitse tarkastella sitä, miten hyvin tiivis yhteisöllinen mobilisaatio toimii suhteessa atomistiseen vaalikäsitykseen, jossa äänioikeus kuuluu yksittäiselle kansalaiselle naapuruston, suvun tai "yhteisön" sijaan. Mitä äänestyspaikoilla oikeastaan tapahtui?

Millaisia "kansainvälisiä opiskelijoita" suomalainen superkoulutusjärjestelmä on oikeastaan viritetty houkuttelemaan? Kyse on tarkoituksellisen huonosta maahanmuuttokanavasta. Suomessa opiskelusta seuraa loputtomia (kalliita) hallinnollisia prosesseja turvapaikkojen ja perheenyhdistämisten muodossa, keskeytyksiä, toimeentulo-ongelmia jne. Lukukausimaksu on ilmeisesti ainakin osalle varsin edullinen hinta hyvin arvokkaasta optiosta. PS. "Maahanmuutto"-aihetunniste kertoo kaiken tarpeellisen.

Lapsen elämän ei ylipäätään kai pitäisi olla aikuisten jatkuvasti vetämää turvallisuus- ja varmuusharjoittelua.

Se on erillistaantuma.